keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Perilla Santiago de Compostelassa!!!


Taalla sita ollaan, perilla Santiagossa!

USKOMATONTA, MAHTAVAA, HAIKEAN ONNELLISTA!!!

Eilen tiistaina saavuimme tanne 20 km kavelyn jalkeen, hyvissa ajoin ennen pyhiinvaeltajien messun alkua. Aloitimme kavelyn pimeassa, jo aamu kuudelta otsalamppujen antaman valon turvin. Sain lampun synttarilahjaksi sveitsilaiselta Romanilta, joka on kavellyt kanssamme viimeisen viikon ajan. Ylla olevassa kuvassa, on syntymapaivakakkuni sunnuntailta. Pojat jarjestivat oikein megayllatyksen, silla he nousivat sunnuntaina aamu viidelta valmistamaan minulle syntymapaiva-aamiaista, johon kuului muun muassa tama Santiagon torttu, oikealla maaralla kynttiloita. Voitte vaan kuvitella kuinka otettu olin tasta poikien vaivannaosta. Norjalainen Anna, joka on ollut myos kanssamme viimeisen viikon, oli mukana tassa juonessa, jotta saivat jarjesteltya kaiken salassa. Syntymapaiva oli kylla yksi matkani kohokohdista (siita lisaa myohemmin)!

Mutta siis, olen todellakin taalla Santiagossa enka meinaa oikein uskoa sita todeksi! Takana on siis 32 paivaa (yksi lepopaiva) ja 800 kaveltya kilometria.... Huoh! Kiitos Taivaan Isalle! Kiitos keholleni, joka jaksoi! Kiitos kaikille ja kaikelle!!!

Eilen tunteet olivat todella pinnassa ja heittelehtivat laidasta laitaan, kun kavelimme tanne... niin ja viela sen jalkeenkin.. oikeastaan koko paivan olin ihan sekaisin! Kunnon younet hostellissa auttoivat ja nyt alan pikkuhiljaa ymmartaa, etta olen todella taalla. Se tuntuu samanaikaisesti seka hienolta, etta hyvin haikealta..
Niin paljon asioita on tapahtunut taman Caminon aikana, etta menee varmasti pitkaan ennen kuin edes kasitan mista kaikesta tassa oli kyse. Nyt olen kuitenkin matkalla uudelleen Katedraaliin, silla taalla juhlitaan tanaan pyhimysta San Juania (Johannes Kastaja). Eilen oli varsinaisesti juhlapaivan aatto ja espanjalaiset tosiaan osaavat juhlia. Juhla vastasi aikalailla meidan Juhannusta, kokkoineen paivineen ja hauskaa oli!

Yritan mahdollisimman pian, viimeistaan palattuani kotiin viikonloppuna, paivittaa tata blogia ja kirjoittaa viimeisista vaelluspaivista. Niin ja koko tasta mahtavasta matkasta ja lisaan myos kuvia... mutta nyt taas katedraaliin kiittamaan kaikesta ja halaamaan apostolia (katedraalissa voi todella kayda halaamassa apostoli Jaakobin patsasta alttarilla)!

Terveisia kaikille Suomeen ja kiitos tukijoukoille! :)

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Kuvia matkan varrelta...



Kuvia on jo lahes 600... tassa muutama maistiainen:




Ensimmaisen paivan iltana Pyreneilla... kuva kertoo enemman kuin tuhat sanaa!





Tata kohti matkaamme... Buen Camino!




Toinen paiva Roncesvallesissa



Christian eli C :)









"The three tree huggers" ja puunhalausvuorossa Martin




Pyhiinvaeltajan jalat ja pilgrims tan, eli tyypillinen rusketus...




Maisemia...













maanantai 15. kesäkuuta 2009

Vaelluspaivat 13-18 ennen lepopaivaa ja helteiset paivat 20-24

" I am not a human being on a spiritual journey.
I am spiritual being on a human journey"
- Spiritual maxim


Ennen Leonin lepopaivaa kavelin siis viikon verran, seka yksin etta uusien tiella tapaamieni ihmisten kanssa. Ne olivat hyvin antoisia, mutta rankkoja paivia, silla ilma muuttui viileammaksi ja neljana paivana sain myos vetta niskaani, muutamana paivana oikein roppakaupalla! Burgoksen jalkeen maasto muuttui laajaksi tasankoalueeksi, Mesetaksi, jossa on vain peltoja silman kantamattomiin eika sitten paljon muuta. Kavelin kahtena paivana amerikkalaisen Lizin kanssa ja han oli todellinen enkeli matkakumppanina. Ihan pelkalla lasnaolollaan ja seurallaan. 16. ja 17. vaelluspaivina oli nimittain niin rankka tuuli ja sade, etta sormet ja kasvot olivat paleltua. Emme voineet pitaa taukoja kavellessa, koska Mesetalla ei ollut minkaanlaista suojaa sateelta ja tuulelta. Emme saaneet edes housuja napitettua "vessareissun" jalkeen... siina tilanteessa ei auttanut kuin jutella kaikesta, mika vei ajatukset kauaksi todellisuudesta ja nauraa surkeudellemme! Lopulta keksin kaivaa viimeiset kuivat sukat rinkasta ja niiden avulla sain kasiini edes vahan tuntoa takaisin.

Vaellupaivat 13-18

13. Hontanas- boadilla del Camino 28 km. 4.6.09

14. Boadilla - Carrion de los Condes 25,5km 5.6.09

15. Carrion de los Condes - Terradillo de los Templarios 27 km 6.6.09

16. Terradillos - Calzadilla de los Hermanillos 27 km 7.6.09

17. Hermanillos - Mansilla de las Mulas 25 km 8.6.09

18. Mansilla- Leon 19km 9.6.09

19. lepopaiva 10.6.09

20. Leon - Villar de Mazarife 23 km 11.6.09

Lepopaivana tapasin siis uudelleen C:n, joka viikon verran kulki paivan matkana jaljessani. Meilla oli todella mukava ilta Leonissa. Kavimme syomassa ja paatimme jatkaa seuraavana paivana taas yhtamatkaa caminoa. Johan sita oltiinkin viikon verran erillamme ja molemmilla oli aikaa miettia omia asioita seka tavata uusia ihmisia. Totesimme, etta olimme olleet tahan asti toistemme mukavimmat matkakumppanit, samankaltaisine tapoinemme ja tarpeinemme. Taman jalkeen olemmekin sitten taas kavelleet yhdessa. Leonin lepopaivana alkoi taas lammin jakso ja helletta onkin riittanyt nyt siita asti (tata kirjoittaessa on pe 19.6.)



21. Mazarife - Astorga 30,1 km 12.6.09

22. Astorga - Foncebadon 27 km 13.6.09

23. Foncebadon - Ponferrada 26 km 14.6.09

24. Ponferrada - Villafranca del Bierzo 15.6.09

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Lepopaiva Leónissa

Eilen saavuin jo hyvissa ajoin paivalla tanne Leoniin, koska kavelin vain 19 km. Olin paattanyt jo aiemmin, etta vietan taalla yhden lepopaivan, silla oikea polvi on ollut ylirasittunut muutamina viime paivina. Lisaksi olen kaksi paivaa alkuperaista suunnitelmaani edella, joten nyt on hyva hetki hengahtaa ja tutustua tahan kauniiseen kaupunkiin. Otin siis halvan hotellihuoneen kahdeksi yoksi ja ai etta oli ihanaa nukkua viime yona kunnon younet! Hotelli sijaitsee lisaksi historiallisella aukiolla, joten ikkunasta voin katsella tuhat vuotta vanhaa San Isidoron kirkkoa. Olen siis hyvin tyytyvainen paatokseeni viettaa taalla paiva, vaikka aamulla tuntuikin oudolta, kun en lahtenyt normaalisti kavelemaan. Myos amerikkalaispojat joihin tutustuin pari paivaa sitten viettavat taalla lepopaivaa, samoin kuin etela-afrikkalainen nainen Hanley. Hanen kanssaan olemme samassa hotellissa ja kavimme illalla yhdessa syomassa.

Koin iloisen yllatyksen kaksi paivaa sitten, kun C ilmoitti olevansa kunnossa ja vain paivanmatkan jaljessani. Tanaan kiertelin koko aamupaivan kaupungilla ja kukas se minua vastaan kadulla tulikaan kuin C, uusien matkakumppaniensa kanssa! Oli niin mukava nahda ja sovimme, etta illalla tapaamme uudelleen, kunhan he ovat paasseet suorittamaan normaalit kavelyn jalkeiset rutiininsa. Leonin katedraalissa vietin pitkan tovin ihaillen goottilaista kirkkoa ja ikkunamaalauksia. Niinpa niin, tama lepopaiva taisi kuitenkin sitten menna kavellessa :) mutta eipahan ole rinkkaa selassa. Saapa nahda miten kavely luistaa huomenna, silla loysin ihanan pienen kirjakaupan ja pakkohan sita oli ostaa yksi kirja...etenkin kun se oli Paulo Coelhon kirjoitelmien kokoelma, jota en ole viela lukenut! Rinkassa on siis taas hieman lisaa painoa...

Voisin laittaa tahan taas ylos noitapaivamatkoja joita olen viime paivina kavellyt, mutta jatin paivakirjan huoneeseen enka meinaa millaan muistaa mina paivana olen ollut missakin. On se kummaa kuinka sita kadottaa ajantajun taalla taysin. Viime paivista voin kertoa sen verran, etta ylitin 400 kilometrin rajan kaksi paivaa sitten, joten nyt olen jo yli puolessavalissa matkaa. Tama on herattanyt minussa hyvin ristiriitaisia tunteita. Olen taalla niin onnellinen etta haluaisin olla aina talla matkalla ja sitten toisaalta joka aamu nousee se tuttu Camino kuume, joka nostaa minut sangysta tien paalle. Haluan siis yhta aikaa paasta perille mutta olla matkalla... Taman dilemman kanssa taistelen mielessani, mutta olen nyt paatynyt siihen etten stressaa liikaa tata asiaa. Viela on edessa reilut kaksi viikkoa, joten aikaa on kokea ja ajatella vaikka mita.

Kolme viime paivaa ovat olleet minulle fyysisesti rankkoja, silla polvi on tosiaan vihoitellut ja parina paivana satoi ja tuuli niin kovasti etta, eteneminen mutavellissa tuntui valilla mahdottomalta. Olen kuitenkin nauttinut kovasti myos noista rankoista paivista, silla paivan kavelyn jalkeen kuumasuihku ja hyva ateria ovat tuntuneet kaksin verroin ansaitummilta. On myos hyva olla paivia, jolloin kaikki ei ole aurinkoa ja hyvaa mielta. Se saa minut ajattelemaan kipeampia ja vaikemapia asioita, joka tekee oikein hyvaa. Lisaksi se saa minut miettimaan kaikkia niita asioita jotka ovat elamassani hyvin.

Fyysisista ongelmista minulla on ollut pieni kiista myos vasemman jalan akkavarpaan kanssa ja nyt voin jo kertoakin siita, koska se on parantunut, joten kenenkaan ei tarvitse olla huolissaan. Jouduin siis sina maratoonimatkapaivana Burgokseen illalla leikkaamaan akkavarpaan paasta ison palan pois. Loin sen jo aiemmin kiveen ja siihen kehittyi rakko, mutta tuona iltana rakko alkoi markia ja siita paasta meni tunto. Kuolleen ihon poistaminen auttoi ja nyt varpaassa on jo uusi, joskin viela ohut iho. Kaikki on siis sujunut taalla ilman suurempia ongelmia ja eihan tassa pyhiinavaelluksessa olisikaan mitaan ideaa, jos ei sita vahan joutuisi karsimaan! ;) Compeedin keksijalle suon ison kiitoksen...olisi pitanyt varmaan pyytaa niita sponsoroimaan matkaani, silla olen kuluttanut Compeediin jo pienen omaisuuden taman matkan aikana. En vaan enaa uskalla jattaa noita ennaltaehkaisevia laastareita pois, kun ovat toimineet niin hyvin.

Taman tekstin lopuksi haluan jakaa teidan kanssanne yhden laulun sanat, jotka pyorivat mielessani maanantaina kun rammin vanhaa roomalaista polkua pitkin Mansillade las Mulakseen. Toisin sanoen olin mutavellissa polvia myoten ja tuona paivana matkan varrella ei ollut minkaanlaisia pysahtymispaikkoja. Niinpa koska satoi kovasti ja tuuli vaakatasossa, paadyimme kavelemaan amerikkalaisen Lizin kanssa, lahes sokkoina viisi tuntia putkeen.

"Kuulkaa väsyneet maan
Väsyneitten satamaan hän kuljettaa
Kuulkaa masentuneet maan
teidän kyyneleenne talteen korjataan

Kun taivas laulaa
meidän sielussamme soi
kun taivas itkee
lohdun helmet pisaroi
kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi

Kuulkaa hiljaiset maan
ylöspäin me saamme katseen kohottaa
kuulkaa langenneet maan
teitä vastaan Hän ei nosta sormeaan

Kun taivas laulaa
meidän sielussamme soi
kun taivas itkee
lohdun helmet pisaroi
kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi

Kuulkaa vähäisimmät maan
teitä rikkain tahtoo pitää aarteinaan
kuulkaa unohdetut maan
teistä yhtäkään Hän ei voi unohtaa

Kun taivas laulaa
meidän sielussamme soi
kun taivas itkee
lohdun helmet pisaroi
kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi

Kun taivas laulaa...

kun taivas itkee...

kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi."
-Juha Tapio

torstai 4. kesäkuuta 2009

Kolmenkympin vaelluspaivat 5-12 ja maratoonimatka Burgosiin, seka paiva sen jalkeen...

Hei taas ja anteeksi! Tama blogin paivittaminen tien paalla, ei olekaan niin helppoa kuin olin kuvitellut! Eika se nyt muutenkaan ole taalla paalimmaisena mielessa, mutta yritan silti pitaa tata viela ajan tasalla, koska on mukava jakaa kokemuksia ja kertoa kuulumiset!

Jokainen paiva talla matkalla on kuin kokonainen viikko, joten on vaikea kertoa menneista paivista kovin yksityiskohtaisesti... Tama on ehdottomasti jotain todella merkittavaa mita minulle on taalla tapahtumassa, mutta en osaa viela sanoa tarkalleen mita se on, ja ehka en koskaan pystykaan siihen. Kerronpa kuitenkin jotain menneista paivista...


Vaelluspaivat 5-10...

5. Pamplona - Puente la Reina 26 km


6. Puente la Reina - Villemajor de Monjardin 32 km


7. Villemajor de Monjardin - Viana 30 km


8. Viana - Ventosa 29 km


9. Ventosa - Santo Domingo de la Calzada 31 km


10. Santo Domingo de la Calzada - Tosantos 30 km



Naina paivina kavelin paaasiassa C:n kanssa ja viides paiva Puente la Reinassa, oli viimeinen paiva kun kavimme koko "vanhalla"porukalla illallisella. Kuudennen paivan aamuna Puente la Reinassa kavimme viela porukalla aamupalalla, otimme ryhmakuvat keskiaikaisella sillalla ja sitten lahdimme kavelemaan, kukin omaan tahtiinsa. C:n ja T:n kanssa olimme pian muun porukan edella ja kavelimmekin lahes koko paivan kolmisin Villemajor de Monjardiniin. Taman kaksikon kanssa kaveleminen oli mukavaa, silla valilla juteltiin, sitten taas oltiin hiljaa eika siina ollut mitaan vaivaannuttavaa... jokaisella oli oma tilansa olla omissa ajatuksissaan, tai jakaa niita toisten kanssa. Valilla joku oli edessani, valilla takanani tai vieressani. Tasta kuudennesta paivasta alkoi todella helteinen jakso ja viimeiset ylamaet ennen Monjardinia, olivat aikamoista kuumuutta! Ei pilven pilvea taivaalla, ei tuulenviretta ja rinkka selassa, joka valilla tuntui todella painavan kuin synti! Kiipeaminen kuitenkin kannatti, silla Monjardinin alberguen oli yksi mukavimmista tahan asti kokemistani! Todella vanha talo, josta avautui nakyma monen kilometrin paahan. Albergueta pitaa Hollantilainen evankelinen jarjesto ja he tarjosivat mahtavat ruoat illalla seka aamupalan. Taalla tapasin ensimmaisen kerran kaksi suomalaista naista ja tuntui todella hassulta puhua suomea ensimmaisen kerran viikkoon!



Koitan taydentaa tahan piakkoin lisaa tekstia naista vaelluspaivista 6-10, mutta hyppaan nyt siihen maratoonimatkaan Burgosiin, koska aika juoksee tassa koneella...



2.6.09. 11. Tosantos - Burgos n. 50 km eli maratoonimatkalla Burgosiin!


Tosantosissa yovyimme C:n ja M:n kanssa pienessa Alberguessa, jossa oli patjamajoitus lattialla. Se teki todella hyvaa selalleni, joka oli muutaman paivan kipea! Lisaksi tassa paikassa kokattiin yhdessa illallista ja kaksi espanjalaismiesta, Salvadore ja hanen ystavansa, jotka olen nahnyt useina paivina matkalla, valmistivat meille paellaa. Meista oli tullut tassa vaiheessa jo eraanlainen tiimi C:n ja M:n kanssa ja olimme tutustuneet toisiimme aika hyvin. Pitkilla kavelymatkoilla, kyselimme toisiltamme perinteisia tutustumiskysymyksia ja sitten haimme uutta ulottuvuutta nailla esim. Mita tekisit jos voittaisit 10 miljoonaa lotossa? C:n kanssahan olimme kavelleet yhdessa jo oikeastaan alusta saakka. Alussa tosin vain ohimennen jutellen, mutta kolmannesta paivasta lahtien meista hitsautui Caminokumppanit. C:n kanssa meilla on hyvin samanlainen kavelyrytmi ja ajatukset siita milloin pitaa taukoja ja levata.

Joka tapauksessa lahdimme siis Tosantosista kolmisin aamupalan jalkeen, ajatuksena kavella 30 km, viimeiseen majapaikkaan ennen Burgosta... niin, kuinkas siina kavikaan! Saavuimme tuohon pienen pieneen kylaan, jonka kaupasta alberguen avain olisi pitanyt noutaa. Kaupan ovessa oili lappu, etta sahkot katkaistu marraskuussa -08. Sitten menimme itse majapaikan ovelle, mutta se naytti taysin hylatylta... koko kylapahanen, oli kuin suoraan jostain lannen elokuvasta! Eihan siina auttanut sitten muu kuin istahtaa penkille miettimaan mita tehda. Kavellako sseuraavat 20 km Burgosiin, viettaa yo penkilla tai soittaa taksi? No, tosi pyhiinvaeltajahan ei mitaan takseja soittele ja kun kerran kellokin oli vasta kolme, niin paatimme kerata voimia ja lahtea kohti Burgosta. Tassa vaiheessa minulta oli tietenkin vesi loppu ja kylan kaivolla, ei lukenut onko vesi juomakelpoista! Joo tiedan etta olen ottanut ison riskin, mutta olemme juoneet kaikista lahteista, jotka on merkitty Aqua potable (juotavaksi kelpaavaa)- kyltilla. Ennemmin juon kylmaa raikasta vetta naista lahteista, mukanani kantamani veden lisaksi, kuin etta raahaisin nelja litraa vetta mukanani joka paiva. Helteessa vetta todellakin kuluu ja jos ei juo riittavasti, on illalla todella huono olo. Niinpa lahdimme sitten kavelemaan, kolme muskettisoturia, C:n rinkasta kaivamien muffinssien voimalla kohti Burgosta. Eipa tarvinnut onneksi kavella kuin kolmisen kilometria, kun loysimme pienen baarin josta sain ostettua lisaa juotavaa.

Matka Burgosiin sujui vasymyksesta ja kaikkien karsimista jalkaongelmista huolimatta, ilman valituksia. No pain no gain ja pain is my best friend- lausahduksista, tuli meille uusia iskulauseita. Lisaksi mietimme, etta tassa sita vasta on seikkailun tuntua! Saisi vaikka elokuvan aikaiseksi... Three pilgrims lost in Spain- tyyliin. Kaikista rankinta tassa koko maratoonimatkassa oli se, etta pystyime nakemaan hyvin kaupungin, mutta se tuntui olevan koko ajan niin kaukana, kuin kangastus. Kun vihdoin ssavuimme kaupungin laitamille, saimme viela kavella melkein kymmenen kilometria keskustaan. Keskustassa tiellemme tuli suojelusenkeli. Eras herrasmies katseli liikennenvaloissa varustuksiamme ja huomasi varmasti myos vasymyksemme, joten pyysi meita seuraamaan perassaan Katedraalin luona sijaitsevalle alberguelle. Saattoi viela oikein ovelle ja toivotti hyvaa jatkoa. Voi sita meidan kiitollisuuden maaraa, kun vihdoin kapusimme vuoteisiimme Burgosissa! Kello oli jo yli seitseman illalla, joten olimme kavelleet kellon ympari... tasta huolimatta oli pakko tehda normaalit iltarutiinit, suihku, vaatteiden pesu, ruokailu. Onneksi tassa majapaikassa olivat kolikoilla toimivat pesu- ja kuivauskoneet. M tarjosi meille viela illalliset lahimmassa mahdollisessa ravintolassa ja sitten paasimme vihdoin nukkumaan. Ennen nukahtamista olo oli haikea, silla C:n ongelmat jalkojen kanssa, rakot ja turvonnut nilkka, merkitsivat sita etta han jaisi seuraavana paivana Burgosiin viettamaan lepopaivaa. Itse lupasin viela ennen nukahtamista harkita lepopaivan viettamista.



3.6.09. 12. Vaelluspaiva. Burgos - Hontanas 29 km



Ensimmainen paiva yksin... aamulla hyvastelimme M:n, joka paatti lahtea ajoissa kavelemaan kohti Hontanasia. Sitten menimme viela C:n kanssa aamukahville, joka jalkeen han lahti etsimaan hotellia ja mina tieta ulos kaupungista. Koitin piristaa C:n mielta kuvailemalla hanelle, kuinka ihanaa mahtaisi olla nukkua yksin hotellihuoneessa pitkasta aikaa ja ottaa pitka kylpy seka jalkahieronta. Itse olin paattanyt siis kuitenkin jatkaa matkaa, silla kuten C sanoi minulle aiemmin "Camino on kuin hyvaa huumetta, ainoa haittapuoli on sen vaikutus jalkoihin". Talta minusta todella oli alkanut jo tuntua ja aamulla heratessani tunsin taas poltetta paasta kavelemaan. Edellispaivan 50 kilometria, eivat vieneet kavelyhalujani eivatka tuntuneet jaloissani erityisemmin.

Tuntui oudolta jattaa hyvasteja poikien kanssa, mutta onneksi olimme vaihtaneet puhelinnumeroita ja sopineet jo edellisiltana tapaavamme vimeistaan Santiagossa, 25.6. Niinpa lahdin taas kulkemaan keltaisten nuolien viittoittamaa tieta poispain Burgosista, tuntien oloni jotenkin hyvin haikeaksi. Tiesin etta tama oli oikea ratkaisu meidan kaikkien kannalta... paasta kokemaan ja kulkemaan Caminoa omissa oloissaan ja keskittya enemman siihen mita omassa mielessa liikkuu. Samalla tuntui kuitenkin oudolta ajatella, ettei olisi ketaan jonka kanssa jakaa ajatuksia ja tehda huomioita vaihtuvista maisemista. Tai se tunne, kun vilkaiset olkasi yli ja naet toisen tulevan takanasi, tai tutun selan edessasi. Haikea olo oli siis, mutta samalla uudenlainen seikkailun tuntu ja pieni jannitys mahanpohjassa. Nyt olin todella omillani. Ajattelin tehda vahan lyhyemman kavelyn tanaan, jotteivat jalat joutuisi eilisen jalkeen liian koville, mutta sitten huomsin kuitenkin olevani taas melkein 30 kilometrin paassa, joten paatin yopya pienessa Hontanasin kylassa. Saavuttuani perille, olin vielakin hieman puulla paahan lyoty yksinaisyydestani tai haikeudestani, tai mika ikina tama minua vaivannut tunne olikaan, joten paatin ottaa paivaunet. Herattyani illallisaikoihin ajattelin menna laheiseen baariin syomaan vahan jotakin, silla vaikka ruoka on erinomaista, meinaan unohtaa syoda taalla tarpeeksi (housut ja shortsit ovat jo pari numeroa liian isoja..). Olinkin suunnattoman ilahtunut kun baarin terassilla istuikin M, yhdessa toisen saksalaismiehen kanssa. Niinpa liityin heidan seuraansa ja joimme muutamat lasilliset viinia, paivan kokemuksia vaihtaen.
Vasyneena, mutta iloisemmalla mielella ja sydan keventyneena kapusin illalla ylapetiin. Kuorsausta kuuntelemaan tosin, silla en loytanyt toista korvatulppaani mistaan :)


"Pilgrim, how you journey
On the road you chose
To find out why the winds die
And where the stories go.

All days come from one day
That much you must know,
You cannot change what's over
But only where you go.

One way leads to diamonds,
One way leads to gold,
Another leads you only
To everything you're told.

In your heart you wonder
Which of these is true;
The road that leads to nowhere,
The road that leads to you.

Will you find the answer
In all you say and do?
Will you find the answer
In you?

Each heart is a pilgrim,
Each one wants to know
The reason why the winds die
And where the stories go.

Pilgrim, in your journey
You may travel far,
For pilgrim it's a long way
To find out who you are...

Pilgrim, it's a long way
To find out who you are..."
-Enya: Pilgrim

sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Vaelluspaivat 2 - 4

Kamalaa kun nama paivat menevat niin nopeasti ja jokainen paiva pitaa sisallaan valtavasti tapahtumia! Yritan nyt kuroa umpeen valiin jaaneita kirjoituspaivia, ja kirjoitella tanne joitakin tuntoja kuluneilta paivilta...

24.5.09. 2. Vaelluspaiva. Orisson - Roncesvalles 15 km

Pyreneitten ylitys jatkui ja alkoi aamulla sateisessa saassa. Nautimme Terryn kanssa aamupalan Orsissonissa ja sitten rinkka selkaan, sadepontso paalle ja menoksi. Tuuli teki joistakin kiipeamisista haasteellisia, mutta maisemat olivat edelleen henkea salpaavia. Vuoristossa hevoset ja lampaat laidunsivat vapaasti eivatka paljon meidan menostamme valittaneet. Sade houkutteli poluille paljon mustia isoja etanoita, joita yritin sitten vaistella etten olisi astunut kuoliaaksi. Suuren vaikutuksen talla patkalla minuun teki myos. yhdella vuoren ulokkeella ollut valkoinen Neitsyt Maria- patsas. Siina se seisoi sateesta ja tuulesta huolimatta vuoren reunalla. Takana satojen metrien pudotus ja huikaisevan sininen taivas. Vihdoin usean tunnin ylamakien ja nousujen jalkeen alkoi laskeutuminen ja Espanjan rajan ylitys. Saa oli todella sumuinen, mutta mukava ja hengittaminen alkoi tuntua hyvalta. Saavuttuamme Roncesvallesiin menimme vanhassa luostarissa sijaitsevaan majapaikkaan, albergueen. Se todellakin naytti kuin kirkkosalilta, johon on tuotu kymmenia kerrossankyja. Katossa oli valtavat kattokruunut ja mankasta soitettiin ensin munkkien laulua ja vahan myohemmin illalla kuubalaisia rytmeja. Illalla menimme ensin kirkkoon, jossa messussa suoritettiin pyhiinvaeltajien siunaaminen. Tuntui todella mahtavalta kuulla papin sanovan pyhiinvaeltajien maitten luettelossa Finlandia!
Messun jalkeen menimme illalliselle ja tapasin taas paljon mielenkiintoisia erimaalaisia ihmisia. Ruokapoydassa juttelin australialaisen naisen ja belgialaisen pariskunnan kanssa. Vahan myohemmin toisen poydan porukka kutsui meidat T:n kanssa omaan poytaansa lasilliselle. Siten tutustuin porukkaan, josta tuli tarkea porukka seuraaviksi neljaksi paivaksi. Ryhmaan kuului minun ja T:n lisaksi, saksalainen Christian, puolalainen Anna, amerikkalainen Anita, meksikolainen Angelica, etela-korealainen Tae, italialainen Andrea, belgialainen Rita, ranskalainen Andre ja englantilainen Gary.


25.5.09. 3 Vaelluspaiva Roncesvalles - Zubiri 23 km

Lahdimme sumuisesta Roncesvallesista aamulla seitsemalta ja otimme ensin vahan ryhmakuvia kyltin luona, jossa kerrottiin Santiagoon oleva 790 km. Sitten kavelimme muutaman kilometrin aamupalalle, tunnelmalliseen pieneen espanjalaiskahvilaan. Paasin siis aloittamaan espanjan suulliset harjoitukset... tuntui oudolta vaihtaa kielta kun olin pari paivaa puhunut pelkkaa englantia, mutta kylla se aamupalan tilaaminen onnistui. Aamupalan jalkeen jokainen alkoi kavella omaa tahtiaan ja pian huomasimme kavelevamme C:n ja T:n kanssa muiden edella. Toisiimme tutustuen ja jutellen matka sujui kuin huomaamatta, vaikka reitti olikin edelleen rankaa nousuineen ja laskuineen. C:n kanssa meilla on hyvin samanlainen vauhti ja kavelyrytmi, joten loppumatkan kavelimmekin kahdestaan Zubiriin. Zubirissa C meni kolmen A:n kanssa yksityiseen albergueen, mutta mina menin yleiseen, silla haluan todella aistia tata pyhiinvaelluksen tunnelmaa ja nahda muita matkakumppaneita. Illalla menimme kuitenkin kaikki yhdessa syomaan ja mukava ilta oli jalleen kerran.

Parissa paivassa on alkanut tulla tietyt rutiinit, joita tahan pyhiinvaeltamiseen liittyy. Kun paivan matka on ohi ja alberguesta peti varattu omalla makuupussilla, otetaan esiin suihkukamat ja likapyykki. Suihkun jalkeen olo on kuin uudesti syntynyt ja sitten onkin hyva pesta pyykkia. Naiden hommien jalkeen yleensa jalkojen hoitoa ja lepoa, sitten kylassa tai kaupungissa kiertelya, evaiden osto seuraavaksi paivaksi, illallinen ja sitten nukkumaan... niin ja sita ennen tietysti seuraavan paivan vaatteet yms. valmiiksi, ettei herata toisia vasyneita vaeltajia, omilla pussien rapisteluillaan.

Edelleenkaan ei rakkoja Luojan kiitos!

26.5.09. 4. Vaelluspaiva. Zubiri - Pamplona 21 km

Olimme sopineet aamulla C:n kanssa nakevamme Zubirista pois johtavalla sillalla ja naimmekin siina puoli seitseman maissa. Lahdimme kavelemaan kohti Pamplonaa ja matkalla C: esitteli minulle toisen saksalaismiehen Martinin, jonka kanssa rupatellen kavelimme vahan matkaa. Ylamaet ja alamaet jatkuivat, mutta matka sujui joutuisasti ja kaveleminen tuntui todella hyvalta neljantena paivana. Tuntui mahtavalta, kun tajusi, etta oli todella ylittanyt Pyreneet ja kohdannut pelkonsa siita, riittaako kunto tai kuinka parjaan yksin. Olen elossa, hyva vointinen ja voimainen, niin ja hyvassa seurassa!
Pienet polut veivat nopeasti Pamplonan esikaupunkiin ja sitahan sitten kestikin... en ollut edes tajunnut alueen olevan niin suuri, vaikka Pamplona itsessaan ei mikaan valtava kaupunki olekaan. Pamplonassa M liittyi taas seuraamme ja paatimme yopya yksityisessa alberguessa Paderbornissa, koska pojat olivat kuulleet siita kehuja. Myohemmin myos Rita, Terry, Tae, Andre ja Andreas liittyivat seuraamme ja kavimme katselemassa kaupunkia, mm. kuuluisaa harkataisteluareenaa ja kahvilaa jossa Hemingway aikoinaan vietti aikaansa. Kaupungilla tapasimme myos Annan ja Garyn. A:t olivat ottaneet yksityiset huoneet jostakin hostellista kahdeksi paivaksi, silla he halusivat tutustua kaupunkiin. Menimme yhdessa illalla syomaan ja sen jalkeen katsomaan kirkkoa. Kirkko oli todella vaikuttava elamys ja toisten osallistuessa messuun, istuskelñin kaikessa rauhassa yhden sivualttarin luona katsellen ristilla riippuvaa Kristusta. Sain todella voimaa tasta hetkesta ja olen ajatellut sita monena paivana jalkikateen.

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

23.5.09 1. Vaelluspaiva Saint-Jean-Pied-de-Port -> Orisson

noin klo 11.15-14.00 (1300 m nousu maanpinnasta)



Yojunassa ei sitten paljon nukuttu, kun porukkaa tuli ja meni pitkin yota ja ihmiset olivat kuumassa junassa levottomia. Mieli oli kuitenkin aamulla paljon fyysista olotilaa iloisempi. Olin vihdoin Bayonnessa klo 6.30, jonka pienelta juna-asemalta, oli helppo loytaa seuraava juna St. Jean Pied de portiin. Matka paikallisjunalla kesti noin 1,5 tuntia ja maisemat olivat ihanat: uinuvaa maaseutua, vuoristoa ja kirkas joki, jonka rannalla ranskalaislehmat laiduntavat. Juna-asemalla ja junassa tunnelma oli jannittynyt ja puhelias, silla lahes kaikki matkustajat olivat pyhiinvaeltajia. Ainakin kymmenen italialaista, korealainen, ranskalisia ja saksalaisia. Istuin ikkunan vieressa keskittyen maisemien katseluun ja niin teki minua vastapaata istunut vanhempi herrasmieskin. Kun paasimme asemalle ja han nosti rinkan selkaansa, huomasin Irlannin lipun ja totesin hanelle, etta en aloittanut junassa keskustelua, koska luulin hanen olevan saksalainen ja ajattelin ettei han puhuisi englantia. Se kun tuntui olevan Pariisissa ollessani niin yleista. Irlatilaismies nimeltaan Terry, oli myos luullut minua ranskalaiseksi ja tasta saimmekin hyvat naurut.

Saint-Jean-Pied-de-Portissa kavelimme ensin hakemaan pyhiinvaeltajan passin ja saamaan niihin ensimmaiset leimamme. Todisteet siita etta olemme todella pyhiinvalluksella ja aloittaneet Ranskan puolelta. Sitten tutustuimme hetken kylaan ja lahdimme sen jalkeen keskiaikaisen espanjalaisen portin ali kohti vuoristoa. Vuorenrinne tuntui jyrkkenevan akkinaisesti ja pian huomasin tosissani puuskuttavani. Tuntui kuin olisi kavellyt pystysuoraa seinaa ylos kymmenen kilon kivi selassa. Maisemat olivat kuitenkin todella huikeat ja se sai unohtamaan matkan raskauden. Onneksi olin varannut valmiiksi majoituksen vuoristosta, paikasta nimelta Orisson, silla monet joutuivat nukkumaan ulkona olevissa teltoissa. Telttamajoituksessa ei olisi ollut mitaan vikaa, ellei illalla olisi ollut oikein kunnon sadetta. Vuoristossa se merkitsee sita, etta kaikki irtomaa lahtee valumaan, joten teltassa oli kuulemma melko kosteat oltavat!

Orissonissa tarjottiin illalla hyva pyhiinvaeltajien menu ja tunnelma illallisella oli todella ystavallinen peregrinojen (pyhiinvaeltajien) kesken. Eras ranskalaismies keksi aloittaa esittaytymiskierroksen illallisen jalkeen ja sitten sita jokainen esittaydyttiin, kuka millakin kielella ja taputettiin jokaiselle vaelluksensa aloittaneelle.

Peregrino Soy a Santiago Voy!