Hei taas ja anteeksi! Tama blogin paivittaminen tien paalla, ei olekaan niin helppoa kuin olin kuvitellut! Eika se nyt muutenkaan ole taalla paalimmaisena mielessa, mutta yritan silti pitaa tata viela ajan tasalla, koska on mukava jakaa kokemuksia ja kertoa kuulumiset!
Jokainen paiva talla matkalla on kuin kokonainen viikko, joten on vaikea kertoa menneista paivista kovin yksityiskohtaisesti... Tama on ehdottomasti jotain todella merkittavaa mita minulle on taalla tapahtumassa, mutta en osaa viela sanoa tarkalleen mita se on, ja ehka en koskaan pystykaan siihen. Kerronpa kuitenkin jotain menneista paivista...
Vaelluspaivat 5-10...
5. Pamplona - Puente la Reina 26 km
6. Puente la Reina - Villemajor de Monjardin 32 km
7. Villemajor de Monjardin - Viana 30 km
8. Viana - Ventosa 29 km
9. Ventosa - Santo Domingo de la Calzada 31 km
10. Santo Domingo de la Calzada - Tosantos 30 km
Naina paivina kavelin paaasiassa C:n kanssa ja viides paiva Puente la Reinassa, oli viimeinen paiva kun kavimme koko "vanhalla"porukalla illallisella. Kuudennen paivan aamuna Puente la Reinassa kavimme viela porukalla aamupalalla, otimme ryhmakuvat keskiaikaisella sillalla ja sitten lahdimme kavelemaan, kukin omaan tahtiinsa. C:n ja T:n kanssa olimme pian muun porukan edella ja kavelimmekin lahes koko paivan kolmisin Villemajor de Monjardiniin. Taman kaksikon kanssa kaveleminen oli mukavaa, silla valilla juteltiin, sitten taas oltiin hiljaa eika siina ollut mitaan vaivaannuttavaa... jokaisella oli oma tilansa olla omissa ajatuksissaan, tai jakaa niita toisten kanssa. Valilla joku oli edessani, valilla takanani tai vieressani. Tasta kuudennesta paivasta alkoi todella helteinen jakso ja viimeiset ylamaet ennen Monjardinia, olivat aikamoista kuumuutta! Ei pilven pilvea taivaalla, ei tuulenviretta ja rinkka selassa, joka valilla tuntui todella painavan kuin synti! Kiipeaminen kuitenkin kannatti, silla Monjardinin alberguen oli yksi mukavimmista tahan asti kokemistani! Todella vanha talo, josta avautui nakyma monen kilometrin paahan. Albergueta pitaa Hollantilainen evankelinen jarjesto ja he tarjosivat mahtavat ruoat illalla seka aamupalan. Taalla tapasin ensimmaisen kerran kaksi suomalaista naista ja tuntui todella hassulta puhua suomea ensimmaisen kerran viikkoon!
Koitan taydentaa tahan piakkoin lisaa tekstia naista vaelluspaivista 6-10, mutta hyppaan nyt siihen maratoonimatkaan Burgosiin, koska aika juoksee tassa koneella...
2.6.09. 11. Tosantos - Burgos n. 50 km eli maratoonimatkalla Burgosiin!
Tosantosissa yovyimme C:n ja M:n kanssa pienessa Alberguessa, jossa oli patjamajoitus lattialla. Se teki todella hyvaa selalleni, joka oli muutaman paivan kipea! Lisaksi tassa paikassa kokattiin yhdessa illallista ja kaksi espanjalaismiesta, Salvadore ja hanen ystavansa, jotka olen nahnyt useina paivina matkalla, valmistivat meille paellaa. Meista oli tullut tassa vaiheessa jo eraanlainen tiimi C:n ja M:n kanssa ja olimme tutustuneet toisiimme aika hyvin. Pitkilla kavelymatkoilla, kyselimme toisiltamme perinteisia tutustumiskysymyksia ja sitten haimme uutta ulottuvuutta nailla esim. Mita tekisit jos voittaisit 10 miljoonaa lotossa? C:n kanssahan olimme kavelleet yhdessa jo oikeastaan alusta saakka. Alussa tosin vain ohimennen jutellen, mutta kolmannesta paivasta lahtien meista hitsautui Caminokumppanit. C:n kanssa meilla on hyvin samanlainen kavelyrytmi ja ajatukset siita milloin pitaa taukoja ja levata.
Joka tapauksessa lahdimme siis Tosantosista kolmisin aamupalan jalkeen, ajatuksena kavella 30 km, viimeiseen majapaikkaan ennen Burgosta... niin, kuinkas siina kavikaan! Saavuimme tuohon pienen pieneen kylaan, jonka kaupasta alberguen avain olisi pitanyt noutaa. Kaupan ovessa oili lappu, etta sahkot katkaistu marraskuussa -08. Sitten menimme itse majapaikan ovelle, mutta se naytti taysin hylatylta... koko kylapahanen, oli kuin suoraan jostain lannen elokuvasta! Eihan siina auttanut sitten muu kuin istahtaa penkille miettimaan mita tehda. Kavellako sseuraavat 20 km Burgosiin, viettaa yo penkilla tai soittaa taksi? No, tosi pyhiinvaeltajahan ei mitaan takseja soittele ja kun kerran kellokin oli vasta kolme, niin paatimme kerata voimia ja lahtea kohti Burgosta. Tassa vaiheessa minulta oli tietenkin vesi loppu ja kylan kaivolla, ei lukenut onko vesi juomakelpoista! Joo tiedan etta olen ottanut ison riskin, mutta olemme juoneet kaikista lahteista, jotka on merkitty Aqua potable (juotavaksi kelpaavaa)- kyltilla. Ennemmin juon kylmaa raikasta vetta naista lahteista, mukanani kantamani veden lisaksi, kuin etta raahaisin nelja litraa vetta mukanani joka paiva. Helteessa vetta todellakin kuluu ja jos ei juo riittavasti, on illalla todella huono olo. Niinpa lahdimme sitten kavelemaan, kolme muskettisoturia, C:n rinkasta kaivamien muffinssien voimalla kohti Burgosta. Eipa tarvinnut onneksi kavella kuin kolmisen kilometria, kun loysimme pienen baarin josta sain ostettua lisaa juotavaa.
Matka Burgosiin sujui vasymyksesta ja kaikkien karsimista jalkaongelmista huolimatta, ilman valituksia. No pain no gain ja pain is my best friend- lausahduksista, tuli meille uusia iskulauseita. Lisaksi mietimme, etta tassa sita vasta on seikkailun tuntua! Saisi vaikka elokuvan aikaiseksi... Three pilgrims lost in Spain- tyyliin. Kaikista rankinta tassa koko maratoonimatkassa oli se, etta pystyime nakemaan hyvin kaupungin, mutta se tuntui olevan koko ajan niin kaukana, kuin kangastus. Kun vihdoin ssavuimme kaupungin laitamille, saimme viela kavella melkein kymmenen kilometria keskustaan. Keskustassa tiellemme tuli suojelusenkeli. Eras herrasmies katseli liikennenvaloissa varustuksiamme ja huomasi varmasti myos vasymyksemme, joten pyysi meita seuraamaan perassaan Katedraalin luona sijaitsevalle alberguelle. Saattoi viela oikein ovelle ja toivotti hyvaa jatkoa. Voi sita meidan kiitollisuuden maaraa, kun vihdoin kapusimme vuoteisiimme Burgosissa! Kello oli jo yli seitseman illalla, joten olimme kavelleet kellon ympari... tasta huolimatta oli pakko tehda normaalit iltarutiinit, suihku, vaatteiden pesu, ruokailu. Onneksi tassa majapaikassa olivat kolikoilla toimivat pesu- ja kuivauskoneet. M tarjosi meille viela illalliset lahimmassa mahdollisessa ravintolassa ja sitten paasimme vihdoin nukkumaan. Ennen nukahtamista olo oli haikea, silla C:n ongelmat jalkojen kanssa, rakot ja turvonnut nilkka, merkitsivat sita etta han jaisi seuraavana paivana Burgosiin viettamaan lepopaivaa. Itse lupasin viela ennen nukahtamista harkita lepopaivan viettamista.
3.6.09. 12. Vaelluspaiva. Burgos - Hontanas 29 km
Ensimmainen paiva yksin... aamulla hyvastelimme M:n, joka paatti lahtea ajoissa kavelemaan kohti Hontanasia. Sitten menimme viela C:n kanssa aamukahville, joka jalkeen han lahti etsimaan hotellia ja mina tieta ulos kaupungista. Koitin piristaa C:n mielta kuvailemalla hanelle, kuinka ihanaa mahtaisi olla nukkua yksin hotellihuoneessa pitkasta aikaa ja ottaa pitka kylpy seka jalkahieronta. Itse olin paattanyt siis kuitenkin jatkaa matkaa, silla kuten C sanoi minulle aiemmin "Camino on kuin hyvaa huumetta, ainoa haittapuoli on sen vaikutus jalkoihin". Talta minusta todella oli alkanut jo tuntua ja aamulla heratessani tunsin taas poltetta paasta kavelemaan. Edellispaivan 50 kilometria, eivat vieneet kavelyhalujani eivatka tuntuneet jaloissani erityisemmin.
Tuntui oudolta jattaa hyvasteja poikien kanssa, mutta onneksi olimme vaihtaneet puhelinnumeroita ja sopineet jo edellisiltana tapaavamme vimeistaan Santiagossa, 25.6. Niinpa lahdin taas kulkemaan keltaisten nuolien viittoittamaa tieta poispain Burgosista, tuntien oloni jotenkin hyvin haikeaksi. Tiesin etta tama oli oikea ratkaisu meidan kaikkien kannalta... paasta kokemaan ja kulkemaan Caminoa omissa oloissaan ja keskittya enemman siihen mita omassa mielessa liikkuu. Samalla tuntui kuitenkin oudolta ajatella, ettei olisi ketaan jonka kanssa jakaa ajatuksia ja tehda huomioita vaihtuvista maisemista. Tai se tunne, kun vilkaiset olkasi yli ja naet toisen tulevan takanasi, tai tutun selan edessasi. Haikea olo oli siis, mutta samalla uudenlainen seikkailun tuntu ja pieni jannitys mahanpohjassa. Nyt olin todella omillani. Ajattelin tehda vahan lyhyemman kavelyn tanaan, jotteivat jalat joutuisi eilisen jalkeen liian koville, mutta sitten huomsin kuitenkin olevani taas melkein 30 kilometrin paassa, joten paatin yopya pienessa Hontanasin kylassa. Saavuttuani perille, olin vielakin hieman puulla paahan lyoty yksinaisyydestani tai haikeudestani, tai mika ikina tama minua vaivannut tunne olikaan, joten paatin ottaa paivaunet. Herattyani illallisaikoihin ajattelin menna laheiseen baariin syomaan vahan jotakin, silla vaikka ruoka on erinomaista, meinaan unohtaa syoda taalla tarpeeksi (housut ja shortsit ovat jo pari numeroa liian isoja..). Olinkin suunnattoman ilahtunut kun baarin terassilla istuikin M, yhdessa toisen saksalaismiehen kanssa. Niinpa liityin heidan seuraansa ja joimme muutamat lasilliset viinia, paivan kokemuksia vaihtaen.
Vasyneena, mutta iloisemmalla mielella ja sydan keventyneena kapusin illalla ylapetiin. Kuorsausta kuuntelemaan tosin, silla en loytanyt toista korvatulppaani mistaan :)
"
Pilgrim, how you journeyOn the road you choseTo find out why the winds dieAnd where the stories go.All days come from one dayThat much you must know,You cannot change what's overBut only where you go.One way leads to diamonds,One way leads to gold,Another leads you onlyTo everything you're told.In your heart you wonderWhich of these is true;The road that leads to nowhere,The road that leads to you.Will you find the answerIn all you say and do?Will you find the answerIn you?Each heart is a pilgrim,Each one wants to knowThe reason why the winds dieAnd where the stories go.Pilgrim, in your journeyYou may travel far,For pilgrim it's a long wayTo find out who you are...Pilgrim, it's a long wayTo find out who you are..."-Enya: Pilgrim
Ensimmaisen paivan iltana Pyreneilla... kuva kertoo enemman kuin tuhat sanaa! 
