Kamalaa kun nama paivat menevat niin nopeasti ja jokainen paiva pitaa sisallaan valtavasti tapahtumia! Yritan nyt kuroa umpeen valiin jaaneita kirjoituspaivia, ja kirjoitella tanne joitakin tuntoja kuluneilta paivilta...
24.5.09. 2. Vaelluspaiva. Orisson - Roncesvalles 15 km
Pyreneitten ylitys jatkui ja alkoi aamulla sateisessa saassa. Nautimme Terryn kanssa aamupalan Orsissonissa ja sitten rinkka selkaan, sadepontso paalle ja menoksi. Tuuli teki joistakin kiipeamisista haasteellisia, mutta maisemat olivat edelleen henkea salpaavia. Vuoristossa hevoset ja lampaat laidunsivat vapaasti eivatka paljon meidan menostamme valittaneet. Sade houkutteli poluille paljon mustia isoja etanoita, joita yritin sitten vaistella etten olisi astunut kuoliaaksi. Suuren vaikutuksen talla patkalla minuun teki myos. yhdella vuoren ulokkeella ollut valkoinen Neitsyt Maria- patsas. Siina se seisoi sateesta ja tuulesta huolimatta vuoren reunalla. Takana satojen metrien pudotus ja huikaisevan sininen taivas. Vihdoin usean tunnin ylamakien ja nousujen jalkeen alkoi laskeutuminen ja Espanjan rajan ylitys. Saa oli todella sumuinen, mutta mukava ja hengittaminen alkoi tuntua hyvalta. Saavuttuamme Roncesvallesiin menimme vanhassa luostarissa sijaitsevaan majapaikkaan, albergueen. Se todellakin naytti kuin kirkkosalilta, johon on tuotu kymmenia kerrossankyja. Katossa oli valtavat kattokruunut ja mankasta soitettiin ensin munkkien laulua ja vahan myohemmin illalla kuubalaisia rytmeja. Illalla menimme ensin kirkkoon, jossa messussa suoritettiin pyhiinvaeltajien siunaaminen. Tuntui todella mahtavalta kuulla papin sanovan pyhiinvaeltajien maitten luettelossa Finlandia!
Messun jalkeen menimme illalliselle ja tapasin taas paljon mielenkiintoisia erimaalaisia ihmisia. Ruokapoydassa juttelin australialaisen naisen ja belgialaisen pariskunnan kanssa. Vahan myohemmin toisen poydan porukka kutsui meidat T:n kanssa omaan poytaansa lasilliselle. Siten tutustuin porukkaan, josta tuli tarkea porukka seuraaviksi neljaksi paivaksi. Ryhmaan kuului minun ja T:n lisaksi, saksalainen Christian, puolalainen Anna, amerikkalainen Anita, meksikolainen Angelica, etela-korealainen Tae, italialainen Andrea, belgialainen Rita, ranskalainen Andre ja englantilainen Gary.
25.5.09. 3 Vaelluspaiva Roncesvalles - Zubiri 23 km
Lahdimme sumuisesta Roncesvallesista aamulla seitsemalta ja otimme ensin vahan ryhmakuvia kyltin luona, jossa kerrottiin Santiagoon oleva 790 km. Sitten kavelimme muutaman kilometrin aamupalalle, tunnelmalliseen pieneen espanjalaiskahvilaan. Paasin siis aloittamaan espanjan suulliset harjoitukset... tuntui oudolta vaihtaa kielta kun olin pari paivaa puhunut pelkkaa englantia, mutta kylla se aamupalan tilaaminen onnistui. Aamupalan jalkeen jokainen alkoi kavella omaa tahtiaan ja pian huomasimme kavelevamme C:n ja T:n kanssa muiden edella. Toisiimme tutustuen ja jutellen matka sujui kuin huomaamatta, vaikka reitti olikin edelleen rankaa nousuineen ja laskuineen. C:n kanssa meilla on hyvin samanlainen vauhti ja kavelyrytmi, joten loppumatkan kavelimmekin kahdestaan Zubiriin. Zubirissa C meni kolmen A:n kanssa yksityiseen albergueen, mutta mina menin yleiseen, silla haluan todella aistia tata pyhiinvaelluksen tunnelmaa ja nahda muita matkakumppaneita. Illalla menimme kuitenkin kaikki yhdessa syomaan ja mukava ilta oli jalleen kerran.
Parissa paivassa on alkanut tulla tietyt rutiinit, joita tahan pyhiinvaeltamiseen liittyy. Kun paivan matka on ohi ja alberguesta peti varattu omalla makuupussilla, otetaan esiin suihkukamat ja likapyykki. Suihkun jalkeen olo on kuin uudesti syntynyt ja sitten onkin hyva pesta pyykkia. Naiden hommien jalkeen yleensa jalkojen hoitoa ja lepoa, sitten kylassa tai kaupungissa kiertelya, evaiden osto seuraavaksi paivaksi, illallinen ja sitten nukkumaan... niin ja sita ennen tietysti seuraavan paivan vaatteet yms. valmiiksi, ettei herata toisia vasyneita vaeltajia, omilla pussien rapisteluillaan.
Edelleenkaan ei rakkoja Luojan kiitos!
26.5.09. 4. Vaelluspaiva. Zubiri - Pamplona 21 km
Olimme sopineet aamulla C:n kanssa nakevamme Zubirista pois johtavalla sillalla ja naimmekin siina puoli seitseman maissa. Lahdimme kavelemaan kohti Pamplonaa ja matkalla C: esitteli minulle toisen saksalaismiehen Martinin, jonka kanssa rupatellen kavelimme vahan matkaa. Ylamaet ja alamaet jatkuivat, mutta matka sujui joutuisasti ja kaveleminen tuntui todella hyvalta neljantena paivana. Tuntui mahtavalta, kun tajusi, etta oli todella ylittanyt Pyreneet ja kohdannut pelkonsa siita, riittaako kunto tai kuinka parjaan yksin. Olen elossa, hyva vointinen ja voimainen, niin ja hyvassa seurassa!
Pienet polut veivat nopeasti Pamplonan esikaupunkiin ja sitahan sitten kestikin... en ollut edes tajunnut alueen olevan niin suuri, vaikka Pamplona itsessaan ei mikaan valtava kaupunki olekaan. Pamplonassa M liittyi taas seuraamme ja paatimme yopya yksityisessa alberguessa Paderbornissa, koska pojat olivat kuulleet siita kehuja. Myohemmin myos Rita, Terry, Tae, Andre ja Andreas liittyivat seuraamme ja kavimme katselemassa kaupunkia, mm. kuuluisaa harkataisteluareenaa ja kahvilaa jossa Hemingway aikoinaan vietti aikaansa. Kaupungilla tapasimme myos Annan ja Garyn. A:t olivat ottaneet yksityiset huoneet jostakin hostellista kahdeksi paivaksi, silla he halusivat tutustua kaupunkiin. Menimme yhdessa illalla syomaan ja sen jalkeen katsomaan kirkkoa. Kirkko oli todella vaikuttava elamys ja toisten osallistuessa messuun, istuskelñin kaikessa rauhassa yhden sivualttarin luona katsellen ristilla riippuvaa Kristusta. Sain todella voimaa tasta hetkesta ja olen ajatellut sita monena paivana jalkikateen.
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
23.5.09 1. Vaelluspaiva Saint-Jean-Pied-de-Port -> Orisson
noin klo 11.15-14.00 (1300 m nousu maanpinnasta)
Yojunassa ei sitten paljon nukuttu, kun porukkaa tuli ja meni pitkin yota ja ihmiset olivat kuumassa junassa levottomia. Mieli oli kuitenkin aamulla paljon fyysista olotilaa iloisempi. Olin vihdoin Bayonnessa klo 6.30, jonka pienelta juna-asemalta, oli helppo loytaa seuraava juna St. Jean Pied de portiin. Matka paikallisjunalla kesti noin 1,5 tuntia ja maisemat olivat ihanat: uinuvaa maaseutua, vuoristoa ja kirkas joki, jonka rannalla ranskalaislehmat laiduntavat. Juna-asemalla ja junassa tunnelma oli jannittynyt ja puhelias, silla lahes kaikki matkustajat olivat pyhiinvaeltajia. Ainakin kymmenen italialaista, korealainen, ranskalisia ja saksalaisia. Istuin ikkunan vieressa keskittyen maisemien katseluun ja niin teki minua vastapaata istunut vanhempi herrasmieskin. Kun paasimme asemalle ja han nosti rinkan selkaansa, huomasin Irlannin lipun ja totesin hanelle, etta en aloittanut junassa keskustelua, koska luulin hanen olevan saksalainen ja ajattelin ettei han puhuisi englantia. Se kun tuntui olevan Pariisissa ollessani niin yleista. Irlatilaismies nimeltaan Terry, oli myos luullut minua ranskalaiseksi ja tasta saimmekin hyvat naurut.
Saint-Jean-Pied-de-Portissa kavelimme ensin hakemaan pyhiinvaeltajan passin ja saamaan niihin ensimmaiset leimamme. Todisteet siita etta olemme todella pyhiinvalluksella ja aloittaneet Ranskan puolelta. Sitten tutustuimme hetken kylaan ja lahdimme sen jalkeen keskiaikaisen espanjalaisen portin ali kohti vuoristoa. Vuorenrinne tuntui jyrkkenevan akkinaisesti ja pian huomasin tosissani puuskuttavani. Tuntui kuin olisi kavellyt pystysuoraa seinaa ylos kymmenen kilon kivi selassa. Maisemat olivat kuitenkin todella huikeat ja se sai unohtamaan matkan raskauden. Onneksi olin varannut valmiiksi majoituksen vuoristosta, paikasta nimelta Orisson, silla monet joutuivat nukkumaan ulkona olevissa teltoissa. Telttamajoituksessa ei olisi ollut mitaan vikaa, ellei illalla olisi ollut oikein kunnon sadetta. Vuoristossa se merkitsee sita, etta kaikki irtomaa lahtee valumaan, joten teltassa oli kuulemma melko kosteat oltavat!
Orissonissa tarjottiin illalla hyva pyhiinvaeltajien menu ja tunnelma illallisella oli todella ystavallinen peregrinojen (pyhiinvaeltajien) kesken. Eras ranskalaismies keksi aloittaa esittaytymiskierroksen illallisen jalkeen ja sitten sita jokainen esittaydyttiin, kuka millakin kielella ja taputettiin jokaiselle vaelluksensa aloittaneelle.
Peregrino Soy a Santiago Voy!
Yojunassa ei sitten paljon nukuttu, kun porukkaa tuli ja meni pitkin yota ja ihmiset olivat kuumassa junassa levottomia. Mieli oli kuitenkin aamulla paljon fyysista olotilaa iloisempi. Olin vihdoin Bayonnessa klo 6.30, jonka pienelta juna-asemalta, oli helppo loytaa seuraava juna St. Jean Pied de portiin. Matka paikallisjunalla kesti noin 1,5 tuntia ja maisemat olivat ihanat: uinuvaa maaseutua, vuoristoa ja kirkas joki, jonka rannalla ranskalaislehmat laiduntavat. Juna-asemalla ja junassa tunnelma oli jannittynyt ja puhelias, silla lahes kaikki matkustajat olivat pyhiinvaeltajia. Ainakin kymmenen italialaista, korealainen, ranskalisia ja saksalaisia. Istuin ikkunan vieressa keskittyen maisemien katseluun ja niin teki minua vastapaata istunut vanhempi herrasmieskin. Kun paasimme asemalle ja han nosti rinkan selkaansa, huomasin Irlannin lipun ja totesin hanelle, etta en aloittanut junassa keskustelua, koska luulin hanen olevan saksalainen ja ajattelin ettei han puhuisi englantia. Se kun tuntui olevan Pariisissa ollessani niin yleista. Irlatilaismies nimeltaan Terry, oli myos luullut minua ranskalaiseksi ja tasta saimmekin hyvat naurut.
Saint-Jean-Pied-de-Portissa kavelimme ensin hakemaan pyhiinvaeltajan passin ja saamaan niihin ensimmaiset leimamme. Todisteet siita etta olemme todella pyhiinvalluksella ja aloittaneet Ranskan puolelta. Sitten tutustuimme hetken kylaan ja lahdimme sen jalkeen keskiaikaisen espanjalaisen portin ali kohti vuoristoa. Vuorenrinne tuntui jyrkkenevan akkinaisesti ja pian huomasin tosissani puuskuttavani. Tuntui kuin olisi kavellyt pystysuoraa seinaa ylos kymmenen kilon kivi selassa. Maisemat olivat kuitenkin todella huikeat ja se sai unohtamaan matkan raskauden. Onneksi olin varannut valmiiksi majoituksen vuoristosta, paikasta nimelta Orisson, silla monet joutuivat nukkumaan ulkona olevissa teltoissa. Telttamajoituksessa ei olisi ollut mitaan vikaa, ellei illalla olisi ollut oikein kunnon sadetta. Vuoristossa se merkitsee sita, etta kaikki irtomaa lahtee valumaan, joten teltassa oli kuulemma melko kosteat oltavat!
Orissonissa tarjottiin illalla hyva pyhiinvaeltajien menu ja tunnelma illallisella oli todella ystavallinen peregrinojen (pyhiinvaeltajien) kesken. Eras ranskalaismies keksi aloittaa esittaytymiskierroksen illallisen jalkeen ja sitten sita jokainen esittaydyttiin, kuka millakin kielella ja taputettiin jokaiselle vaelluksensa aloittaneelle.
Peregrino Soy a Santiago Voy!
22.5.09. Amazing race in Paris ja sielta vihdoin Saint Jean Pied de Portiin
No niin, aloitetaan vihdoinkin alusta... Kirjoittelen tata tarinaa aika suoraan paivakirjani pohjalta, koska on vaikea muitaa mita kaikkea kuusi paivaa sitten tapahtui. Jokainen paiva taalla on niin erityinen ja kuluu nopeasti!
Perjantai 22.5.09 Helsinki-Vantaan lentokentta.
Tuntuu ihan uskomattomalta olla tassa! yht`akkia istun kahvilla lentokentalla ja odotan koneeseen paasya. Matka pyhiinavaellukselle on alkanut. Sain jopa asken syotya vahan, koska en ole siihen muutamaan paivaan jannitykselta pystynyt. Lentokentat ovat mukavia paikkoja. Lahtevien lentojen hallin lmassa on odotuksen tunnelmaa. Tein asken viela viimeisen puhelun pomolle, silla viimeisten viikkojen ajan olen meinannut unohdella asioita... olen kai ollut mielessani Caminolla, jo monta viikkoa...
Ja mita tapahtui Pariisissa...
Paastyani Charles Le Gaullen lentokentalle ensimmainen tehtava, oli loytaa airport shuttle, juna terminaalista 1, terminaaliin 3. No se onnistui lahes ongelmitta, seurattuani muiden turistien perassa kuin lammas. Suuret kiitokset Lauralle informaatiosta ja pikaperehdytyksesta Pariisin metrokarttaan, silla metrolla reissaamista Pariisissa sitten riittikin! Tuntui kuin olisin saanut tehtavan Amazin racessa varata lippu yojunaan Pariisista Bayonneen. En tosiaan tehnyt sita etukateen internetissa, vaan olin vain katsonut ajan ja aseman, joten ensiksi suunnistin Austerlitzin juna-asemalle. Siella valitsin kassan, jonka piti palvella englanniksi, mutta todellisuudessa virkailija ei osannut englantia yhtaan ja yojuna kyselyihin sain vastaukseksi, etta ne ovat jo taynna. Joten han myi minulle lipun klo 19.25 Montparnassen asemalta lahtevaan junaan, joka olisi ollut Bayonnessa keskella yota eika minulla olisi ollut majoitusta. Kymmenen minuuttia ennen junan lahtoa, menin viela kysymaan Montparnassen virkailijalta lippua yojunaan ja han sitten kertoikin siella olevan viela paljon tilaa... joten sitten takaisin metroon ja kahdella eri metrolinjalla Austerlitzin asemalle ja yojunaan kohti Bayonnea! Pariisissa tuntui kuumalta kuin patsissa, rinkkaselassa ja pitkahihainen paalla, mutta selvisin kuin selvisinkin yojunaan ja Pariisin metroverkosto tuli tutuksi.
Perjantai 22.5.09 Helsinki-Vantaan lentokentta.
Tuntuu ihan uskomattomalta olla tassa! yht`akkia istun kahvilla lentokentalla ja odotan koneeseen paasya. Matka pyhiinavaellukselle on alkanut. Sain jopa asken syotya vahan, koska en ole siihen muutamaan paivaan jannitykselta pystynyt. Lentokentat ovat mukavia paikkoja. Lahtevien lentojen hallin lmassa on odotuksen tunnelmaa. Tein asken viela viimeisen puhelun pomolle, silla viimeisten viikkojen ajan olen meinannut unohdella asioita... olen kai ollut mielessani Caminolla, jo monta viikkoa...
Ja mita tapahtui Pariisissa...
Paastyani Charles Le Gaullen lentokentalle ensimmainen tehtava, oli loytaa airport shuttle, juna terminaalista 1, terminaaliin 3. No se onnistui lahes ongelmitta, seurattuani muiden turistien perassa kuin lammas. Suuret kiitokset Lauralle informaatiosta ja pikaperehdytyksesta Pariisin metrokarttaan, silla metrolla reissaamista Pariisissa sitten riittikin! Tuntui kuin olisin saanut tehtavan Amazin racessa varata lippu yojunaan Pariisista Bayonneen. En tosiaan tehnyt sita etukateen internetissa, vaan olin vain katsonut ajan ja aseman, joten ensiksi suunnistin Austerlitzin juna-asemalle. Siella valitsin kassan, jonka piti palvella englanniksi, mutta todellisuudessa virkailija ei osannut englantia yhtaan ja yojuna kyselyihin sain vastaukseksi, etta ne ovat jo taynna. Joten han myi minulle lipun klo 19.25 Montparnassen asemalta lahtevaan junaan, joka olisi ollut Bayonnessa keskella yota eika minulla olisi ollut majoitusta. Kymmenen minuuttia ennen junan lahtoa, menin viela kysymaan Montparnassen virkailijalta lippua yojunaan ja han sitten kertoikin siella olevan viela paljon tilaa... joten sitten takaisin metroon ja kahdella eri metrolinjalla Austerlitzin asemalle ja yojunaan kohti Bayonnea! Pariisissa tuntui kuumalta kuin patsissa, rinkkaselassa ja pitkahihainen paalla, mutta selvisin kuin selvisinkin yojunaan ja Pariisin metroverkosto tuli tutuksi.
sunnuntai 24. toukokuuta 2009
Roncesvalles - Espanjan raja ylitetty!
Tanaan toisena vaelluspaivana saavuin vihdoin Roncesvallesiin, Espanjan puolelle! Pyreneiden ylitys oli todella rankka, mutta jalat ovat hyvassa kunnossa! Yritan kirjoittaa myohemmin kooettelmuksestani Pariisissa, kun metsastin koko paivan lippua yojunaan! Taidan tietaa nyt kaiken pariisin metroverkosta, koska jouduin ravaamaan eri asemilla... mutta lisaa seuraa myohemmin...oli oikein kunnon Amazing race in Paris!
Nyt nautiskelen irlantilaisen Terryn ja saksalaisen Christianin kanssa kylmaa olutta baarin terassilla ja tulin vain pikaisesti kertomaan etta olen hengissa :) Tanaan olin ensimmainen, joka kirjautui yoksi munkkien pitamaan majapaikkaan luostariin, vaikka luulin etta taalla olisi jo todella monia muitakin. Vaikeaa tajuta etta on sunnuntai! Asken mietin kuinka ihmiset menevat toihin huomenna siella koti-Suomessa ja mina olen taalla taysin erilaisessa maailmassa, vaikka tama onkin edelleen ihan sama planeetta. Pyhiinavelluksella elama tuntuu muodostuvan kavelemisesta upeassa maastossa, keskusteluista eri maalaisten (ja eri uskontokuntia edustavien) pyhiinvaeltajien kanssa, siita missa pesta ja kuivata pyykit, seka missa syoda illalla ja mista saa lisaa vetta. Niin ja tietysti sateesta, tuulesta ja porottavasta auringosta!
Koitan paasta pian pidemmaksi ajaksi tanne nettiin, kirjoittamaan kokemuksistani, viimeistaan Pamplonassa... onneksi pidan koko ajan matkapaivakirjaa, koska niin paljon tapahtuu koko ajan seka ymparilla etta paan sisalla.
Terveisia kaikille!
Nyt nautiskelen irlantilaisen Terryn ja saksalaisen Christianin kanssa kylmaa olutta baarin terassilla ja tulin vain pikaisesti kertomaan etta olen hengissa :) Tanaan olin ensimmainen, joka kirjautui yoksi munkkien pitamaan majapaikkaan luostariin, vaikka luulin etta taalla olisi jo todella monia muitakin. Vaikeaa tajuta etta on sunnuntai! Asken mietin kuinka ihmiset menevat toihin huomenna siella koti-Suomessa ja mina olen taalla taysin erilaisessa maailmassa, vaikka tama onkin edelleen ihan sama planeetta. Pyhiinavelluksella elama tuntuu muodostuvan kavelemisesta upeassa maastossa, keskusteluista eri maalaisten (ja eri uskontokuntia edustavien) pyhiinvaeltajien kanssa, siita missa pesta ja kuivata pyykit, seka missa syoda illalla ja mista saa lisaa vetta. Niin ja tietysti sateesta, tuulesta ja porottavasta auringosta!
Koitan paasta pian pidemmaksi ajaksi tanne nettiin, kirjoittamaan kokemuksistani, viimeistaan Pamplonassa... onneksi pidan koko ajan matkapaivakirjaa, koska niin paljon tapahtuu koko ajan seka ymparilla etta paan sisalla.
Terveisia kaikille!
maanantai 18. toukokuuta 2009
Pian sitä mennään!
Pian sitä mennään! Tosin siltä on tuntunut jo muutaman viikon... avasin tämän blogin jo aiemmin ja lisäsin muun muassa tuon alapuolella olevan laskurin, kuitenkaan mitään kirjoittamatta. Olen vain katsellut numeroiden hupenemista neljästäkymmenestä tähän hetkeen: 3 päivää 15 tuntia 12 minuuttia. Lopulta tänään tulin siihen tulokseen, että tähän on vain kirjoitettava jotain ja siitä se sitten toivottavasti lähtee. Täytyy laittaa työminä taka-alalle ja kaikki ne kirjoittamista koskevat säännöt, joista stressaan kirjoittaessani töissä hartaustekstiä, sähköpostia tai mitä milloinkin. Rakastan (joo tiedän, käytän tätä sanaa paljon) lauseita, sanoja ja kirjaimia, mutta viime aikoina niistä on tullut minulle mörköjä, kun kynä on omassa kädessäni tai sormet näppäimistöllä. Nyt se saa luvan väistyä muiden pelkojeni kanssa, tai kuten Paulo Coelho on kirjoittanut: "Courage is fear that prays". Voin olla siis kuitenkin vähän peloissani tuntemattoman edessä ja kuitenkin yhtäaikaa nöyrästi rohkea.
Perjantaina siis lähden Ranskaan, Yksin. Lento on Pariisiin, josta tarkoituksena on jatkaa yöjunalla etelään Bayonnen kaupunkiin. Lauantaiaamuna, vaihdan paikallisjunaan joka vie perille Saint-Jean-Pied-de-Portiin, kylään Pyreneitten juurelle. Sieltä alkaa varsinainen kävelyni kohti Santiago de Compostelaa. Itse pyhiinvaellus alkaa mielestäni jo kotiovelta, kuten pyhiinvaellusperinteen alkuaikoina, vaikka en kävellen Suomesta aloitakaan. Pyhiinvaelluksen historiasta ja reitistä tänäpäivänä, voit lukea lisää tietolinkeistä. Kirjoituksissani keskityn enemmän kertomaan omasta vaelluksestani.
Tämän blogin olen luonut tallentaakseni ajatuksiani ylös, mutta myös siksi, että toivon voivani jakaa tämän avulla kanssasi jotakin löytöretkestäni, joka on vihdoin alkamassa. Niin ja tietenkin viestittääkseni kuulumisiani, mikäli olet läheiseni ja se sinua kiinnostaa!
Buenas noches! Bonne nuit! Hyvää yötä!
Perjantaina siis lähden Ranskaan, Yksin. Lento on Pariisiin, josta tarkoituksena on jatkaa yöjunalla etelään Bayonnen kaupunkiin. Lauantaiaamuna, vaihdan paikallisjunaan joka vie perille Saint-Jean-Pied-de-Portiin, kylään Pyreneitten juurelle. Sieltä alkaa varsinainen kävelyni kohti Santiago de Compostelaa. Itse pyhiinvaellus alkaa mielestäni jo kotiovelta, kuten pyhiinvaellusperinteen alkuaikoina, vaikka en kävellen Suomesta aloitakaan. Pyhiinvaelluksen historiasta ja reitistä tänäpäivänä, voit lukea lisää tietolinkeistä. Kirjoituksissani keskityn enemmän kertomaan omasta vaelluksestani.
Tämän blogin olen luonut tallentaakseni ajatuksiani ylös, mutta myös siksi, että toivon voivani jakaa tämän avulla kanssasi jotakin löytöretkestäni, joka on vihdoin alkamassa. Niin ja tietenkin viestittääkseni kuulumisiani, mikäli olet läheiseni ja se sinua kiinnostaa!
Buenas noches! Bonne nuit! Hyvää yötä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
