Vaelluspaivat 2 - 4

Kamalaa kun nama paivat menevat niin nopeasti ja jokainen paiva pitaa sisallaan valtavasti tapahtumia! Yritan nyt kuroa umpeen valiin jaaneita kirjoituspaivia, ja kirjoitella tanne joitakin tuntoja kuluneilta paivilta...

24.5.09. 2. Vaelluspaiva. Orisson - Roncesvalles 15 km

Pyreneitten ylitys jatkui ja alkoi aamulla sateisessa saassa. Nautimme Terryn kanssa aamupalan Orsissonissa ja sitten rinkka selkaan, sadepontso paalle ja menoksi. Tuuli teki joistakin kiipeamisista haasteellisia, mutta maisemat olivat edelleen henkea salpaavia. Vuoristossa hevoset ja lampaat laidunsivat vapaasti eivatka paljon meidan menostamme valittaneet. Sade houkutteli poluille paljon mustia isoja etanoita, joita yritin sitten vaistella etten olisi astunut kuoliaaksi. Suuren vaikutuksen talla patkalla minuun teki myos. yhdella vuoren ulokkeella ollut valkoinen Neitsyt Maria- patsas. Siina se seisoi sateesta ja tuulesta huolimatta vuoren reunalla. Takana satojen metrien pudotus ja huikaisevan sininen taivas. Vihdoin usean tunnin ylamakien ja nousujen jalkeen alkoi laskeutuminen ja Espanjan rajan ylitys. Saa oli todella sumuinen, mutta mukava ja hengittaminen alkoi tuntua hyvalta. Saavuttuamme Roncesvallesiin menimme vanhassa luostarissa sijaitsevaan majapaikkaan, albergueen. Se todellakin naytti kuin kirkkosalilta, johon on tuotu kymmenia kerrossankyja. Katossa oli valtavat kattokruunut ja mankasta soitettiin ensin munkkien laulua ja vahan myohemmin illalla kuubalaisia rytmeja. Illalla menimme ensin kirkkoon, jossa messussa suoritettiin pyhiinvaeltajien siunaaminen. Tuntui todella mahtavalta kuulla papin sanovan pyhiinvaeltajien maitten luettelossa Finlandia!
Messun jalkeen menimme illalliselle ja tapasin taas paljon mielenkiintoisia erimaalaisia ihmisia. Ruokapoydassa juttelin australialaisen naisen ja belgialaisen pariskunnan kanssa. Vahan myohemmin toisen poydan porukka kutsui meidat T:n kanssa omaan poytaansa lasilliselle. Siten tutustuin porukkaan, josta tuli tarkea porukka seuraaviksi neljaksi paivaksi. Ryhmaan kuului minun ja T:n lisaksi, saksalainen Christian, puolalainen Anna, amerikkalainen Anita, meksikolainen Angelica, etela-korealainen Tae, italialainen Andrea, belgialainen Rita, ranskalainen Andre ja englantilainen Gary.


25.5.09. 3 Vaelluspaiva Roncesvalles - Zubiri 23 km

Lahdimme sumuisesta Roncesvallesista aamulla seitsemalta ja otimme ensin vahan ryhmakuvia kyltin luona, jossa kerrottiin Santiagoon oleva 790 km. Sitten kavelimme muutaman kilometrin aamupalalle, tunnelmalliseen pieneen espanjalaiskahvilaan. Paasin siis aloittamaan espanjan suulliset harjoitukset... tuntui oudolta vaihtaa kielta kun olin pari paivaa puhunut pelkkaa englantia, mutta kylla se aamupalan tilaaminen onnistui. Aamupalan jalkeen jokainen alkoi kavella omaa tahtiaan ja pian huomasimme kavelevamme C:n ja T:n kanssa muiden edella. Toisiimme tutustuen ja jutellen matka sujui kuin huomaamatta, vaikka reitti olikin edelleen rankaa nousuineen ja laskuineen. C:n kanssa meilla on hyvin samanlainen vauhti ja kavelyrytmi, joten loppumatkan kavelimmekin kahdestaan Zubiriin. Zubirissa C meni kolmen A:n kanssa yksityiseen albergueen, mutta mina menin yleiseen, silla haluan todella aistia tata pyhiinvaelluksen tunnelmaa ja nahda muita matkakumppaneita. Illalla menimme kuitenkin kaikki yhdessa syomaan ja mukava ilta oli jalleen kerran.

Parissa paivassa on alkanut tulla tietyt rutiinit, joita tahan pyhiinvaeltamiseen liittyy. Kun paivan matka on ohi ja alberguesta peti varattu omalla makuupussilla, otetaan esiin suihkukamat ja likapyykki. Suihkun jalkeen olo on kuin uudesti syntynyt ja sitten onkin hyva pesta pyykkia. Naiden hommien jalkeen yleensa jalkojen hoitoa ja lepoa, sitten kylassa tai kaupungissa kiertelya, evaiden osto seuraavaksi paivaksi, illallinen ja sitten nukkumaan... niin ja sita ennen tietysti seuraavan paivan vaatteet yms. valmiiksi, ettei herata toisia vasyneita vaeltajia, omilla pussien rapisteluillaan.

Edelleenkaan ei rakkoja Luojan kiitos!

26.5.09. 4. Vaelluspaiva. Zubiri - Pamplona 21 km

Olimme sopineet aamulla C:n kanssa nakevamme Zubirista pois johtavalla sillalla ja naimmekin siina puoli seitseman maissa. Lahdimme kavelemaan kohti Pamplonaa ja matkalla C: esitteli minulle toisen saksalaismiehen Martinin, jonka kanssa rupatellen kavelimme vahan matkaa. Ylamaet ja alamaet jatkuivat, mutta matka sujui joutuisasti ja kaveleminen tuntui todella hyvalta neljantena paivana. Tuntui mahtavalta, kun tajusi, etta oli todella ylittanyt Pyreneet ja kohdannut pelkonsa siita, riittaako kunto tai kuinka parjaan yksin. Olen elossa, hyva vointinen ja voimainen, niin ja hyvassa seurassa!
Pienet polut veivat nopeasti Pamplonan esikaupunkiin ja sitahan sitten kestikin... en ollut edes tajunnut alueen olevan niin suuri, vaikka Pamplona itsessaan ei mikaan valtava kaupunki olekaan. Pamplonassa M liittyi taas seuraamme ja paatimme yopya yksityisessa alberguessa Paderbornissa, koska pojat olivat kuulleet siita kehuja. Myohemmin myos Rita, Terry, Tae, Andre ja Andreas liittyivat seuraamme ja kavimme katselemassa kaupunkia, mm. kuuluisaa harkataisteluareenaa ja kahvilaa jossa Hemingway aikoinaan vietti aikaansa. Kaupungilla tapasimme myos Annan ja Garyn. A:t olivat ottaneet yksityiset huoneet jostakin hostellista kahdeksi paivaksi, silla he halusivat tutustua kaupunkiin. Menimme yhdessa illalla syomaan ja sen jalkeen katsomaan kirkkoa. Kirkko oli todella vaikuttava elamys ja toisten osallistuessa messuun, istuskelñin kaikessa rauhassa yhden sivualttarin luona katsellen ristilla riippuvaa Kristusta. Sain todella voimaa tasta hetkesta ja olen ajatellut sita monena paivana jalkikateen.