noin klo 11.15-14.00 (1300 m nousu maanpinnasta)
Yojunassa ei sitten paljon nukuttu, kun porukkaa tuli ja meni pitkin yota ja ihmiset olivat kuumassa junassa levottomia. Mieli oli kuitenkin aamulla paljon fyysista olotilaa iloisempi. Olin vihdoin Bayonnessa klo 6.30, jonka pienelta juna-asemalta, oli helppo loytaa seuraava juna St. Jean Pied de portiin. Matka paikallisjunalla kesti noin 1,5 tuntia ja maisemat olivat ihanat: uinuvaa maaseutua, vuoristoa ja kirkas joki, jonka rannalla ranskalaislehmat laiduntavat. Juna-asemalla ja junassa tunnelma oli jannittynyt ja puhelias, silla lahes kaikki matkustajat olivat pyhiinvaeltajia. Ainakin kymmenen italialaista, korealainen, ranskalisia ja saksalaisia. Istuin ikkunan vieressa keskittyen maisemien katseluun ja niin teki minua vastapaata istunut vanhempi herrasmieskin. Kun paasimme asemalle ja han nosti rinkan selkaansa, huomasin Irlannin lipun ja totesin hanelle, etta en aloittanut junassa keskustelua, koska luulin hanen olevan saksalainen ja ajattelin ettei han puhuisi englantia. Se kun tuntui olevan Pariisissa ollessani niin yleista. Irlatilaismies nimeltaan Terry, oli myos luullut minua ranskalaiseksi ja tasta saimmekin hyvat naurut.
Saint-Jean-Pied-de-Portissa kavelimme ensin hakemaan pyhiinvaeltajan passin ja saamaan niihin ensimmaiset leimamme. Todisteet siita etta olemme todella pyhiinvalluksella ja aloittaneet Ranskan puolelta. Sitten tutustuimme hetken kylaan ja lahdimme sen jalkeen keskiaikaisen espanjalaisen portin ali kohti vuoristoa. Vuorenrinne tuntui jyrkkenevan akkinaisesti ja pian huomasin tosissani puuskuttavani. Tuntui kuin olisi kavellyt pystysuoraa seinaa ylos kymmenen kilon kivi selassa. Maisemat olivat kuitenkin todella huikeat ja se sai unohtamaan matkan raskauden. Onneksi olin varannut valmiiksi majoituksen vuoristosta, paikasta nimelta Orisson, silla monet joutuivat nukkumaan ulkona olevissa teltoissa. Telttamajoituksessa ei olisi ollut mitaan vikaa, ellei illalla olisi ollut oikein kunnon sadetta. Vuoristossa se merkitsee sita, etta kaikki irtomaa lahtee valumaan, joten teltassa oli kuulemma melko kosteat oltavat!
Orissonissa tarjottiin illalla hyva pyhiinvaeltajien menu ja tunnelma illallisella oli todella ystavallinen peregrinojen (pyhiinvaeltajien) kesken. Eras ranskalaismies keksi aloittaa esittaytymiskierroksen illallisen jalkeen ja sitten sita jokainen esittaydyttiin, kuka millakin kielella ja taputettiin jokaiselle vaelluksensa aloittaneelle.
Peregrino Soy a Santiago Voy!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
:) Rinkallinen voimia ja iloista mieltä.
VastaaPoistaT:Johanna ja Tomppa
Kuulostaa mahtavalta! Nauti reissusta! T:Jaana, Jori ja Vappu
VastaaPoistaMoi Veera,
VastaaPoistaKiva, että matkasi on sujunut hyvin. Olet sä kyllä rohkea, mutta niin pitääkin:) Elämässä pitää tehdä asioita, jotka kokee itselleen tärkeiksi ja varsinkin silloin, kun ei ole muita velvoitteita ketään kohtaan.
Täällä sitä odotetaan jo omaa, vähän erilaista matkaa:) Ihanaa päästä täältä pois vaikkakin vain kahdeksi viikoksi. Ei tarvitse välittää ja huolehtia muista asioista kuin pojasta ja itsestä. Vapauttavaa päästä pois normaali kuvioista, jotka aika ajoin ovat aika haastavia ja kun niihin et todellakaan pysty aina itse vaikuttamaan.
Tullaan sitten melkein samaan aikaan takaisin, meidän pitäisi olla pari tuntia ennen sinua kentällä, joten tervetuloa kertomaan kuulumisia tuoreeltaan:)
Tänään täälläkin on ollut upea sää, saas nähdä oliko nämä Suomen helteet taas tässä muutamassa päivässä, toivotaan kuitenkin lämmintä loppu kesää:)
Terkuja sinulle,
Sarde
Kiitos! :) Tanaan kaveltiin melkein 50 km yhden pienoisen kommelluksen vuoksi ja olen nyt Burgosissa! Koitan paasta kirjoittamaan tapahtumista lisaa piakkoin... Hengissa siis olen edelleen, vaikka suuri osa ihosta auringonpolttamana... Terkkuja! :) t.Veera
VastaaPoista